Ajankohtaista
Norppaklubi perinteisellä kesäretkellä
2024-05-20

kuva: Pekka Sarkanen

NÄIN NORPAN!

”Näin saman. Vähän arvuuttelin, mutta norppa se oli.” Iso mies on yhtä hymyä, kun näytän hänelle Pekka Sarkasen nappaamaan kuvan. Otos toimii todisteena, että klubin Suur-Saimaalle suuntautuneella kevätretkellä on bongattu ainakin yksi, upea saimaannorppa.
”Jee, olen nähnyt norpan, ihka elävänä”, tottunut merenkävijä, mutta norpparetkien noviisi, iloitsi uudesta luontokokemuksesta; uskoisin, että hyvän mieleen kanssaan jakaa moni muukin mukavalla retkellä mukana ollut.
Luonto on ihmeellinen. Kun maltat, katsot ja kuuntelet, voit löytää paljon ja saat ainut kertaisia kokemuksia. Yhä uudelleen, vaikka kuinka kokenut luonnossa liikkuja olisit.

Rengaskuvio on norpan sormen jälki

Saimaannorppa on mestarimaastoutuja. ”Täydellinen naamioituja”, retkellä miltei hengästyttävän havainnoivasti norppien elämästä kertonut WWF:n aluevastaava Ismo Marttinen sanoo.  Norpan englannin kielinen nimi, Saimaa ringed seal, tulee norpan kyljen rengasmaisesta, maastopukumaisesta kuviosta, josta kukin yksilö on tunnistettavissa. ”Rengaskuvio on norpan sormenjälki”, Ismo totesi. 
”Kahta samannäköistä norppaa ei ole. Yksilöt tunnistetaan valokuvissa niin sanotulla Photo-ID -menetelmällä, joka perustuu turkin kiekurakuvioon.”

Norppa haluaa köllötellä kivellään omassa rauhassaan

Ismo, jos kuka, tuntee Saimaan. Hän tietää, kuten tietävät monet muutkin pitkään suojelutyössä mukana olleet ja norppien asuinvesillä liikkuneet, kaikki norppakivet ja -poukamat. Mutta ei, ei niistä puhuta tarkoin koordinaatein, ei niitä kerrota huvikseen ja satunnaisesti järvellä kuljeksiville. Ismo kertaa usein jaetut ohjeet, kuinka toimia, jos ja kun veneillessä yllättäen kohtaa kivellä köllöttelevän, karvaansa kevätauringossa vaihtavan norpan. Norppa haluaa olla rauhassa, kuivatella lämmössä omissa oloissaan. ”Aja ohi hiljaa, tasaisella nopeudella. Voit tarkkailla norppaa kiikarilla, ottaa siitä kuvan riittävän välimatkan päästä pitkällä telellä.”

Saimaannorppien tavoitteellinen valokuvaus on luvanvaraista ja tiukasti säänneltyä, Onnistuneessa kuvassa oleellista on, että norpan oikea kylki ja turkkikuvio erottuvat. Kuvaajien joukossa on tutkijoiden lisäksi myös satunnaisia, vapaaehtoisia harrastekuvaajia. Norppakuvan voi lähettää Itä-Suomen yliopiston saimaannorppatutkimukseen, jossa norpat tunnistetaan ja uudet, ennen havaitsemattomat yksilöt saavat oman koodinsa.

Kuvat voi toimittaa: verkkosivujen lomakkeen kautta (englanninkielinen): https://seals.wildme.org/report
Sähköpostilla: photo-id@uef.fi

Henkipatosta suojelukohteeksi

Norppa on yhä erittäin uhanalainen ja viime vuosisadan puolivälissä se oli likipitäen sukupuuttoon kuollut. Mistäkö sen suojelu sai alkunsa? Ainakin tuon ajan eläneet ovat kuulleet monta, toisistaan vähän poikkeavaa tarinaa, mutta Ismo Marttinen lienee yksi vaikuttavimmista. ”1940 ja -50 -luvuilla saimaannorppa oli kalastusta ja monien mielestä kalakantoja uhkaava henkipatto, jota metsästettiin ampumalla sen enempiä asiaa miettimättä, norpan ainutlaatuisuudesta tietämättä. Ismon isosetä, Arvo Marttinen, kalasti osin ammatikseen ja näki käytännössä norppia uhkaavan tuhon.  Ampuminen sai Arvon mielestä nyt riittää. ”Vuonna 1949 isäni otti yhteyttä ministeriöön ja ehdotti, että norppa joutaisi rauhoittaa”, Ismo kertoo. ’Joutaisi tuo jo rauhoittaa´ oli lausahdus ja herätys, joka hitaasti käynnisti suojelutyön ja jossakin vaiheessa myös taistelun ainutlaatuisen saimaannorpan puolesta.

Rock’n rollia Norppaklubiin

Norppaklubi risteili tyylillä. Tuulisessa, mutta kirkkaan aurinkoisessa säässä oli varaa valita; toppatakilliset ja villapipoilla varustautuneet tarkkailivat rantamaisemia kannelta, kevyemmin pukeutuneet istuksivat suojassa, M/S Margaretan viihtyisissä sisätiloissa. Reissu, jonka yhteydessä pidettiin myös klubin vuosikokous, oli kaikin puolin onnistunut ja varmasti monelle myös mieleenpainuva. Monta ensikertalaista oli matkassa mukana. Erityismaininnan heistä ansaitsee klubin uusi jäsen, LUT-yliopiston ensimmäisenä Curious Alumnina palkittu Pasi Vainikka; hän lahjoitti saamansa 500 euron rahapalkinnon Saimaan Norppaklubille. Klubin puheenjohtaja Ossi Kokki kiitti lämpimästi Pasia, joka LUT:n Homecoming Dayssa totesi, että yliopiston innovaatiotyötä ruokkii rock’n roll. ”Onnistumisen edellytyksiä ovat eri tutkimusalojen keskinäinen yhteistyö ja ihmisten potentiaaliin panostaminen.” Ajatuksista saattaisi löytyä aasinsiltaa myös Norppaklubin tulevaan toimintaan.

                       

Norpan näkeminen on taitolaji

Retkellä aika moni näki, moni luuli nähneensä, ja jotkut myönsivät, että norppaa ei näkynyt. Norpan näkeminen ja hahmottaminen rantakivistä on taitolaji, jota kokemus opettaa, mutta tuulinen sää oli tällä kertaa osasyynä, että norpat eivät viihtyneet kivillään, vaikka oikeilla vesillä oltiinkin. Kaikki jututtamani ovat kuitenkin olleet yhtä mieltä: luonnossa liikkuessa riittää, että osaa rauhoittua, keskittyy kuulemaan ja kuuntelemaan, näkemään, aistimaan ja tuntemaan luonnon ainutlaatuiset ihmeet ympärillään. Ja, tulee mieleeni vanha, lapsuudessa opittu sanonta: ”Älä parjaa, älä pauhaa. Älä riko luonnonrauhaa”.  Aina ei ole edes pakko kuvata. Ei retki ole vähempiarvoinen, vaikka siitä ei olisi yhtään kuvaa someen jaettavaksi. Huikeat, mieleenpainuvat kokemukset ovat ihan yhtä arvokkaita, ehkä arvokkaampia, jos ne tallentuvat muistoiksi mielensopukoihin, sydämeen.

#saimaannorpanpuolesta

teksti ja kuvat:   Hannele Koskinen 


« Takaisin