Norppamies uupui harrastuksestaan levolle

Monien kymmenien saimaannorppatarinoiden mies Kaiku Marttinen Taipalsaaresta kuoli 18.12. 2017 kotipitäjässään yli 90-vuotiaana s.12.5.1927. Hänelle Saimaa oli toinen koti, jossa hän viihtyi aina pikkupojasta alkaen. Hänelle luonto merkitsi hyvin paljon. Usein Kaikun ääni ja teksti tulivat julki, jos alkuperäistä luontoa aiottiin jollakin tavoin muuttaa, koska luonto Luojan jäljiltä oli hänelle tarkoituksenmukaisin.

Kaiku kertoi nähneensä ensimmäiset norpat (hylkeet) silloin kun keväisin tilan lampaat vietiin veneellä kesäksi saareen. Veneen kokassa ehti useiden kilometrien matkalla havainnoida kaikkea sitä, mitä luonnossa oli ja tapahtui. Varsinkin jos jotakin poikkeavaa näkyi, vanhemmat joutuivat tentattavaksi. Saimaannorppa oli aina lisäkysymysten väärti, kertoi Kaiku, joka sai nähdä ja kokea ajan, jolloin norppaa ammuttiin Saimaalta tapporahan toivossa ja siksi, että norppa koettiin kilpailijaksi kalastajille. Kun saimaannorppa rauhoitettiin 1955, Kaiku oli valmis käymään taistoon norpan pelastamiseksi sukupuutolta.

Ei ihme, että norppatutkijat jotka halusivat lisää tietoa erilaisiin tarkoituksiin, he ottivat poikkeuksetta yhteyttä Kaiku Marttiseen saadakseen jonkinlaisen selvyyden, mistä jatkaa eläimen esiintymisalueita ja sen toimintatapoja ja luonnetta.

Kaiku oli innostunut kokemustensa pohjalta oltuaan Saimaan hyljetyöryhmän jäsen vuosia, perustamaan Juha Taskisen ja Veikko Kilkin kanssa Saimaan Norppaklubin, jonka ensisijaisena tavoitteena on hyljeihmisten kokemuksia siirtää nuoremmille. Kaiku oli aina valmis vapaaehtoisiin tapahtumiin, joissa tehtiin työtä norpan suojelemiseksi. ”Se on helppoa työtä jo senkin vuoksi että suojeltava on tavoiltaan ja olemukseltaan Saimaan viisaimpia”, totesi Kaiku, joka ei voinut käsittää sitä, että jotkut luvattomasti vainosivat eläintä, joka elääkseen saattoi vahingoittaa kalastajan pyydyksiä.

Kaikun harrastuksiin kuului myös kerätä se tieto, mitä norpista oli talteen. Kirjahyllystä löytyi puolenkymmentä kansiota, jotka sisälsivät kirjoituksia ja kuvia saimaannorpan puolesta ja vastaan. ”Tieto on tutkimuksen perusta” siihen perustui Kaikun satojen lehtileikkeleiden taltioitu määrä. Noista taltioinneista tehtiin muutama vuosi sitten kirjakin ”Kaikuja saimaannorpan päiväkirjasta”.

Kaikun työsarkakin oli moninainen hotellin portsarista, taksikuljettajan, maanviljelijän ja paperikoneen käyttäjän ammattiin. Kaikun perhe ja varsinkin hänen vaimonsa Helena ymmärsivät, että aika on tekijä, joka velvoittaa ja pakottaakin erilaisiin tehtäviin.

Saimaannorpan laskennoissa Kaiku oli aktiivisesti mukana niin lentäen kuin saaresta luodoille hiihtäen ja erilaisia moottoriajoneuvoja käyttäen. Osa Kaiku Marttisen ”sielusta” oli luovutettu saimaannorpan parhaaksi. 

Veikko Kilkki