NORPPARETKI KOLOVEDELLÄ 2009

Norppaklubin kesäretki suuntautui 6-.7.6.2009 Kolovedelle kirkkoveneellä soutaen.

 

Lauantaina Koloveden Kirkkorannassa satoi ja oli koleaa, mutta retkeläisten mieli korkealla. Vene veteen, varusteet kyytiin pressun alle, miehistö puikkoihin, Kilkin Veikko peräsintä pitelemään ja kohti etelää pienessä sateentuhkussa, mutta myötätuulessa. Ensimetreistä alkaen ankaraa tähystystä norppavaaran takia, mutta eipä niitä kohti hyökkäillyt. Ihan kohtuullista vauhtia ja melko hyvällä souturyhmillä pujoteltiin Vaajasalon itäpuolen kapeikoista perämiehen ja Taskisen Juhan ohjeita kuunnellen.

 

Lohilahden leiripaikalla pysähdyimme aamupalalle, säänhaltijakin jo meitä armahti ja piti sateesta taukoa.

 

Kävimme ihmettelemässä Havukkavuoren kivikautista kalliomaalausta. Jatkoimme edelleen Vaajasalon länsipuolta komeiden kalliojyrkänteiden reunustamaa vesitietä kohti pohjoista.

 

Ukonlahdesta Vaajasalon läpi kaivetun kanavan, tai paremminkin ojan, suulla pidettiin pieni jaloittelu- ja venyttelytauko. Lienee kanava ollut joskus tärkeäkin kulkureitti soutuveneillä kuljettaessa, mutta ei ole enää kulkukelpoinen, korkeallakaan vedellä.

 

Norppahavainnot vaan puuttuivat edelleen, vaikka kuinka tiukkaan niitä tähystettiin ja Juhan entisiä havaintopaikkoja kierreltiin.

 

Soutelimme Mäntysalossa Hyvösten veljesten käyttöömme luovuttamalle kämpälle, jossa oli hyvä varustus retkeläisille saunoineen. Seurueestamme poistunut Juha kertoi tekstiviestitse, että norppa oli näyttäytynyt hänen paluumatkallaan Ukonvuoren luona. Sää parani koko ajan iltaa kohden ja meitäkin kävi norppa tervehtimässä aivan kämpän edessä. Yhtä lukuun ottamatta kaikki meistä ehtivät nähdä norpan pään. Ilta sujui leppoisasti ruoasta, saunasta, letuista, vilkkaasta keskustelusta ja Veikon jutuista nauttiessa. Aika komeasti irtosi myös laulu vanhoista viiksekkäistä. Aurinko laski Kärängönsalmen taa saatellen matkaajat unten maille. Kaunis, aivan tyyni järvi enteili lupausta vielä paremmasta retkisäästä sunnuntaille.

 

Sunnuntaina hieno tyyni aurinkoinen aamu herätteli ensimmäiset viiden  aikoihin. Ei näkynyt eilistä ohikulkijaa kivellä vastarannalla, mutta toiveita kivellä köllivistä viiksekkäistä tuo hieno aamu herätteli.

 

Aamupalan ja siivoustalkoiden jälkeen latasimme kamat taas veneeseen ja lähdimme taipaleelle kohti pohjoista Kolovettä. Vähän arvelutti Kärängönsalmesta läpipääsy, mutta sauvomalla siitä selvittiin ilman pohjakosketusta. Majava oli tiukasti ahkeroinut saadakseen salmen umpeen, mutta julma ihmissuku oli koko työn torpedoinut omia tarpeitaan ajatellen.

 

Eipä vaan ystäviämme norppia kuulunut kuin jutuissa, joita Veikko perästä heitteli. Ei myöskään ollut kulkijoista tunkua, vaan koko puisto tuntui olevan meidän. Hienon aamuauringon kiusaksi toi lievä koillistuuli muutamia sadepilven näköisiä ja retkeläisten piristämiseksi heitteli Koukunvirralla raekuuron niskaan.

 

Puiston pohjoispäässä olevalla Pitkäsaaren tyhjällä leiripaikalla pidettiin kunnon ruokailutauko. Pitkäsaaren leiripaikkahan on myös väylillä ja isoilla veneillä kulkevien helposti tavoitettavissa ankkurointipaikkoineen.

 

Matka jatkui Mäntysalon itäpuolta auringon välillä näyttäytyessä ,välillä pienten sadepilvien uhkaillessa. Muutama puolivarma norppahavainto keskeytti hyvän souturytmin. Kaikki nuo häiriöt kuitenkin tunnustettiin kuikkien aikaansaannoksiksi. Ukonvuorella löydettiin kalliomaalauksia kirjavista kalliopaasista huomattavasti enemmän kuin opasteessa kerrottiin. Ainakin ne olivat mielessämme ihan oikean näköisiä. Arvuuteltiin myös milloin seuraavat lohkareet luolan katosta irtoavat, lienee vain ajan kysymys. Minkä ajan, se onkin jo toinen starina, kuten Vienassa sanotaan.

 

Lipiteltiin Kirkkorantaan, tapeltiin muutama tovi veneen ja trailerin yhteiselon eteen. Keiteltiin lähtökahvit, kiiteltiin ja kehuttiin toisiamme asiaankuuluvasti. Kehuttiin mukavaa retkeä. Ihmeteltiin vielä ennakoitua harvemmiksi jääneitä norppahavaintoja. Toivoteltiin turvallista kotimatkaa ja toivottiin vastaavien tapahtumien jatkuvan.

 


« Takaisin