Hylekokemuksia

Kaiku Marttinen valittiin yhdistyksemme ensimmäiseksi kunniajäseneksi Ristiinan Kallioniemessä 22.8.2004 pidetyssä kokouksessa. Häntä huomioitiin pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä Saimaannorppien hyväksi. Kaikki tarinat alkavat kuitenkin jostain ja niin myös Kaiku kertoo omin sanoin ensimmäisiä kokemuksiaan meille muille...

 

- Ensimmäiset Hyle -kokemukseni on 1935- 1936 Suur-Saimaan Pajusaareen selältä. Nämä molemmat keväät muistan hyvin. Toukokuun puolella vietiin lampaita saareen yleensä kahdella nuottaveneellä. Niihin lastattiin useita lampaita vuonineen. Kahdella soutajalla ja perämiehellä varustetut veneet lähti kuormineen yli kymmenen kilometrin päässä oleviin saariin.

 

Minä sain kunnian olla keulassa tähystäjänä usein siinä veneessä missä oli isäni vanhapiikasisko perämiehenä. Kohta Sarviniemen ja Pirunroikan ohitettuamme näin ensimmäisen hylkeen. Yleensä se seurasi venettämme Mäntysaariin saakka ja sitten häipyi. Tultuamme Pajusaaren selälle tuli uusi hylje näkyviin, taas seuraili venettä. Minulle kerrottiin, että näin on tapahtunut ennenkin ja venettä seuraava hyle haistaa juuri keväällä tervatun veneen ja on kiinnostunut tervan tuoksusta.

 

Usein oli Pajusaaren rannassakin hylje kivillä siinä niin sanotussa Pajulahdessa, missä lampaat laskettiin saareen. Ne oli ensimmäiset hylehavaintoni.

 

Kevätjäiden ollessa jo heikot meillä oli Sarviniemen ja Pirunroikan kivillä makoilevien hylkeiden tarkkailu joka keväistä. Kisailtiin kuka pojista pääsisi lähimmäksi hyljettä. Siinä käytettiin kaikki keinot, jopa heitettiin saappaat ja sukat pois. Paljain jaloin pitkin rantajäitä. Muistan päässeeni kahden metrin päähän hylkeestä rantakiviä suojana käyttäen. Se oli sen kevään ennätys mittauksen ja toisten poikien näkemyksen mukaan. Kun hyle sukelsi, nousi se tunnin parin päästä omalle makoilukivelleen taas aurinkoon rapsuttelemaan vanhaa talvikarvaa.

 

Myöhemmät havainnot on 1940-luvulla, kun kuljin serkkuni mukana metsästysretkillä. Hän ampui muutaman hylkeen, mikä käytettiin taloudessa nahkaa ja räpylöitä myöten. Hän myi traania ainakin Lappeenrannan apteekkiin sekä käytti maaliöljynä maalatessa aittoja ja maali on vieläkin hyvässä kunnossa aittojen seinissä.

 

1950 -luvulla Ossi Seppovaaran kanssa hiihtelimme Saimaalla ja kurkistelimme muutamiin hylkeen pesiin ja kiinnostuin jäällä makaavista hylkeistä. Yhdellä kerralla näimme viisi hylettä jäällä Rastinvirrassa.

Myöhemmin olin mukana lentolaskennassa ja ennätys minulla oli samana päivänä nähty 86 hyljettä välillä Lappeenranta Enonkoski.

 

WWF työryhmässä olin parikymmentä vuotta, mutta se on asia erikseen...

 

Kaiku Marttinen, Taipalsaari (2005)